Saturday, January 3, 2015

Neon Lights and LSD

Luulisi, että lomalla ehtisi / jaksaisi päivitellä blogia, mutta turha toivo. Kiirettä on pitänyt, vaikkakin eri tavalla kuin arkena. Ennen lomaa heitin viikon keikan postin lajittelukeskuksessa ja lajittelin yöt joulukortteja. Tuona viikkona minulle kasaantui ihanteellinen määrä esseerästejä, mutta olen jotakuinkin ähertänyt ne viimeinkin valmiiksi. Jouluksi menin kotiin Iisalmeen. Siellä lähinnä tosin luin kirjoja, eristäydyin maailmalta ja roikuin äidissä. Vietin rauhallisen kotijoulun.

You would think that I would have more time / interest to update my blog on holidays but naaah. I've been busy with my life, though, in different ways than usually. Before Christmas I sorted mail for one week in night shifts. I had to skip lessons a couple of times because of that and therefore I needed to write some essays on my holiday. I spent my Christmas at home in Iisalmi and mostly just read books and spent time with my mom.

Sain kämppikseltäni Janilta tämän ihan huipun paidan joululahjaksi. Käytän harvoin printtipaitoja, mutta jos aihe on jotakin näinkin minulle sopivaa, voin tehdä poikkeuksen. Paidassa viitataan siis
John Watersin elokuvaan Pink Flamingos ja tuo "maailman saastaisin ihminen" on itse Divine.

I got this perfect gift (above) from my housemate, Jani, I rarely use print t-shirt but with this one I can make an exception. The pictures of the shirt are from John Waters' movie Pink Flamingos and that "filthiest person alive" is Divine herself.

Sen lisäksi minua lahjottiin kirjoilla. Äiti ja mummo kysyivät millaisia kirjoja luen ja sanoin, että jos ne liittyvät edes etäisesti Versailles:n palatsiin, niin luultavasti kiinnostun. Frankofiliani palkittiin ja ranskan aateliset kirjahyllyssäni lisääntyivät. Sen lisäksi sain yhden kaikkien aikojen lempikirjoistani, eksistentialisti Sartren Inhon (La nausée). Sain myös Tuhannen ja yhden yön tarinoita, vaikka ei kuvassa näy.

Then I got books! Mom and grandma asked what kind of books I read and I said that if they have anything to do with the Palace of Versailles, I probably like them. Now I have more French nobles in my bookshelf again. I also got one of my favourite books that I've ever read: Sartre's existentialist book called Nausea (La nausée).

Jouluaatto oli runsasluminen ja kylmä Iisalmessa. En ollut nähnyt paljon lunta kerralla pitkään aikaan, joten kylmässä napsaisin näinkin iloisen kuvan itsestäni. / On Christmas eve there was plenty of snow in Iisalmi and the weather was very cold. I was happy to see snow and because of that I took this cheerful picture of myself.

Vuosi meni vaihtumaan. Mitä vuosi 2014 antoi minulle? Paljon. Uskaltaisin jopa väittää, että se on ollut tapahtumarikkain vuoteni tähän mennessä. Työskentelin alkuvuodesta kirjastossa ja hain ensimmäistä kertaa yliopistoihin. En tuolla kertaa päässyt sisään, mutta sain opiskelupaikan Kauniaisista ja aloitin yleisen kirjallisuustieteen opinnot avoimessa yliopistossa. Tämä tietysti johti siihen, että muutin noin 500 kilometriä etelään kotikaupungistani, minulle lähes täysin tuntemattomaan Espooseen. Noin viisitoista vuotta sitten päätin, että minä haluan asua Helsingissä ja viimeinkin voin sanoa, että melkein asun. Elämänmuutos on ollut minulle tervetullut ja pääkaupunkiseudulla asumiseni aikana olen saanut hurjan paljon uusia kokemuksia ja tavannut upeita uusia ihmisiä. On tehnyt hyvää mielenterveydelleni, että saan viimeinkin asua paikassa, missä voin harrastaa niin sanotusti ”omia juttuja” ja mennä minne mielin. Monille ahdistava, kiireinen ja ylimielinen kaupunki on minulle koti, jonne tunnen kuuluvani. Pitkästä aikaa uskallan arasti sanoa, että saatan jopa olla onnellinen. Siitäkin huolimatta, että henkinen pesäpallomaila on mätkinyt päin näköä myös vuonna 2014.

It is a new year again. What did 2014 give? A lot. I even dare to say that it was the most action-packed year of my life so far. For the first time I applied for universities. I didn't get in, yet, but I began to study comparative literature in open university. Because of my studies I had to move about 500 kilometers away from my hometown, to Espoo, a city that was almost unknown to me. About fifteen years ago I had decided that when I'm old enough, I want to move to the capital of Finland, Helsinki. For years I waited for that to happen and now I'm finally able to say that I almost live in Helsinki. This has been a huge change for me and a very welcomed one, I've experienced so much and met so many wonderful people while I've been living here. I can finally go where I want and feel comfortable at the place where I am. For many people this place is agonizing, busy and arrogant. For me this is home. I am almost so brave that I can call myself happy.

Nämä kolpakot ovat uusi silmäteräni. Korkoa niissä on kaksikymmentä senttiä. / These are my new shoes. The lenght of the heel is 20 cm. 

Näistä sen sijaan en kerro vielä mitään. Paitsi että jotakin hienoa on tulevaisuudessa luvassa! / I am not going to tell anything about these yet. Something great is coming, though!

Olen näköjään muistanut myös maalata pitkästä aikaa. / Oh, and I painted.

Mitä tämä vuosi minulle sitten tarjoaa? Ainakin yliopistohaku hiipii jälleen lähemmäs. Sen lisäksi tiedän ainakin, että minua odottaa monta unohtumatonta tapahtumaa. Tänä vuonna luvassa on ainakin ensimmäinen lolitamiittini Helsingissä, Helsinki Burlesque Festival, Kamijon konsertti ja Hellocon. Mahdollisesti vielä jotain muutakin superjännittävää, mutta siitä lisää vasta sitten, jos asia varmistuu. Ainiin, taidan täyttää myös 21.

What will this year give? Entrance examinations are coming closer. I also know that many great event are waiting for me. I will take part in my first lolita meetup in Helsinki. I am also going to Helsinki Burlesque Festival, Kamijo's gig and Hellocon this year, Something else might be coming too, but I will tell about that later. And yeah, I think I'm going to turn 21 this year, 

Ajattelin postauksen loppuun antaa vielä jonkin sortin uudenvuoden lahjan teille lukijoille. Puhuin joskus Japanipostauksissani, että laitan myöhemmin videon Shinjukun Robot Restaurantista tänne blogiin. Koska olen töhö, olen unohtanut koko asian. Sen lisäksi koneeltani on puuttunut videoiden editointiohjelma, mutta sellainen löytyy minulta taas. Kokosin siis kuvaamani klipit yhdeksi videoksi. Pitkiä ne eivät ole, koska suurimmaksi osaksi halusin katsoa shown ilman puhelimen räpläystä. Mikäli ei kärsi epilepsiasta ja haluaa kokea joutuneensa sisälle animeen, videopeliin tai LSD-trippiin, suosittelen robottiravintolaa kaikille Tokiossa matkaileville.

For the end of this post I'd like to show you guys a video from Robot Restaurant that I recorded while I was in Tokyo. I promised this video like ages ago but forgot about it eventually. If you don't suffer from epilepsy and want to feel like you're in anime or videogame or having an LSD trip. I highly recommend to visit this restaurant.

2 comments:

  1. Maalauksesi on todella upea! :) ihana tunnelma ja värit!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että tykkäät! ♥ En oo maalaillu lukion jälkeen paljon ollenkaan ;-;

      Delete

:B