Sunday, August 31, 2014

Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen by Takarazuka - preview

Hello everyone! This blog entry is only in Finnish this time, sorry!

Lupasin taannoin kirjoittaa esittelyn Takarazuka Revuen viimeisimmästä The Rose of Versailles- musikaalisovituksesta, Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen. Musikaalin dvd-julkaisu on Takarazukan sadannen vuoden juhlajulkaisu ja kyseinen tarina on kenties yksi teatteriryhmän tunnetuimpia. Ymmärtääkseni The Rose of Versailles saatettiin musikaalilavoille ensimmäisen kerran jo 1970-luvun puolella.
Takarazukasta tietämättömille kerrottakoon, että kyseisen teatteriryhmän pääkallopaikka sijaitsee Takarazukan kaupungissa, Hyōgon prefektuurissa. Sen kaikki näyttelijät ovat naisia ja he erikoistuvat esittämään joko naisten tai miesten rooleja. Miesroolien näyttelijöitä kutsutaan otokoyakuiksi ja naisia onnayakuiksi. Tyylillisesti Takarazukan showt lähestyvät länsimaalaista Broadway-tyyppistä musikaaligenreä, mutta lavalla on nähty myös japanilaisia kansansatuja sekä japanilaiseen sarjakuvaan perustuvia näytelmiä, kuten juuri tämä mistä puhun. Takarazukan sisällä toimii useita pienempiä esiintyjäryhmiä, joita kutsutaan nimillä Flower Troupe, Moon Troupe, Snow Troupe, Star Troupe ja Cosmo Troupe. Jokaisella ryhmällä on oma erityisvahvuutensa.

Mikä on siis The Rose of Versailles? Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen perustuu Riyoko Ikedan piirtämään mangaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Japanissa vuosina 1972-1973, mutta sitä ei olla vieläkään käännetty esimerkiksi englanniksi, lukuun ottamatta fanikäännöksiä. Manga sovitettiin 40-jakoiseksi animaatioksi 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Kymmenen ensimmäistä jaksoa on julkaistu videokasetilla myös Suomessa Lady Oscar nimen alla. Tarina sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, Versailles’n hoviin ja seuraa tapahtumia Marie Antoinetten hallintokauden alkutaipaleesta aina Ranskan vallankumoukseen asti. Tarina käy läpi useita sivujuonia aina salaliitoista kiellettyyn rakkautteen. Pääpaino on kuitenkin henkilöllä Oscar François de Jarjayes, kuningasperheen kauniilla suojelijalla, joka on syntymästään lähtien kasvatettu miehenä, vaikka hän on biologisesti nainen. Berubara seuraa Oscarin elämänvaiheita Bastillen valtaukseen saakka, miten hän kasvaa, julistautuu kuningattaren uskollisimmaksi suojelijaksi ja lopulta liittyy Robespierren lietsomaan vallankumoukseen lopettaakseen köyhyyden ja aatelisten sortovallan. Taustalla Oscarin palvelija, André Grandier, yrittää löytää tasapainon tunteilleen Oscaria kohtaan, jotka vaihtelevat veljellisen ystävyyden ja palavan romanttisen rakkauden välillä. 70-luvun tyttösarjan tapaan tarina on täynnä ruusujen terälehtiä, timanttisilmiä ja riipaisevia rakkaushuolia, mutta myös vakavampaa tarinaa rakkaiden menettämisestä, itsensä löytämisen vaikeudesta ja köyhyydessä kipristelevien kansalaisten hädästä.


Uusinta Takarazukan The Rose of Versailles –musikaalia esitettiin vuoden 2014 alussa ja kuten koko nimestä voi päätellä, keskittyy sen siis Oscarin ja Andrén yhteiseen storylineen, siksi esimerkiksi Marie Antoinettea ei puheroolissa nähdä ollenkaan ja Fersenin ja Oscarin yhteiset kuviot skipataan yhdellä kohtauksella. Musikaalin on kirjoittanut Ueda Shinji ja hän on myös ohjannut sen yhdessä Tani Masazumin kanssa Snow Troupelle. Oscarin roolia näyttelee Sagiri Seina ja Andréa tulkitsee Yumeno Seika. Mikäli alkuperäistarina on tuttu, on näytelmän tarinaa melko helppo seurata, vaikka japani ei hyvin taipuisikaan. Julkaisua EI ole tekstitetty. Eroja alkuperäistarinaan toki löytyy, osa hahmoista puuttuu ja osa hahmoista on täysin uusia. Tottakai musikaali painottaa myös eri asioita kuin alkuperäistarina, sillä sen pääpaino on Oscarin ja Andrén hiljaa kytevässä rakkaudessa, joka muunmuassa animessa on suurimman osan ajasta näkymätön sivujuoni ennen suurta finaalia. Musikaali on jo tässä kuosissaan noin 159 minuutin pituinen, joten rönsyileviä sivujuonia on syytäkin ollut karsia. Siinä mielessä esimerkiksi Marie Antoinetten edesottamukset lavalle tuotuna vain söisivät tärkeiltä kohtauksilta tilaa ja tarinasta tulisi nopeasti puuduttavaa katsottavaa, kun se venyisi liiaksi. Jos on tottunut mangan keveyteen, nielee Takarazukan sovituksen varmasti helposti. Animea 20 loppupuolen jaksoa painostanut synkkä tunnelma ei ole yhtä vahvasti läsnä musikaalissa, vaan se taipuu enemmän kevyen viihteen puolelle. Yhtä montaa nenäliinaa ei siis tarvitse varata tätä tarinaa varten, mutta muutamaa voi harkita.

Snow Troupen tulkista tarinasta on näyttävä ja keskittyy yksityiskohtiin. Esimerkiksi taistelukohtaukset on koreografioitu upeasti ja ne yhdistelevät teatterikamppailua sekä tanssia. Näyttelytapa on ylilyövää, joten näyttelijöiden ylenpalttinen ilveily sekä dramaattiset reaktiot voivat vaatia hetken totuttelemisen. Käytännössä näyttelijät liikehtivät kuin animehahmot, mikä voi tottumattoman katsojan mielestä näyttää aluksi jopa naurettavalta. Myös otokoyakujen matalaksi pakotettu ääni saattaa vaatia muutaman repliikin sulatteluajan ennen kuin tyyliin tottuu. Kun tapaan näytellä oppii suhtautumaan, tulee tyylistä itse asiassa hyvin mielenkiintoinen ja laskelmoituja eleitä sekä asennonvaihtoja on kiinnostavaa tarkkailla. Hahmot ovat eräällä tavalla kuin kauniita maalauksia, sillä asennoista luodaan esteettisiä asetelmia. Aika ajoin tarina sortuu naurettavaan melodramaattisuuteen, mutta toisaalta on kyseessä Riyoko Ikedan shoujoon pohjautuva romanttinen tarina, joten on melkein hölmä odottaa muuta.


Lavastus on toteutettu tasoissa ja kohtauksia näytellään esiripun edessäkin, jotta tarina ei keskeytyisi lavastevaihdosten takia jatkuvasti. Ja koska kaikki muukin musikaalissa on suurta, myös puvut ovat. Yhden katselukerran voisi käyttää lähes kokonaan pukujen upeiden yksityiskohtien tarkkailuun ja itse asiassa melkein suosittelen sitä. Tosin ei musiikissakaan ole mitään vikaa, vaan lavalla kuullaan monia tarttuvia ja kauniita kappaleita loistavina tulkintoina. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan esimerkiksi musikaalin niin sanotun teemakappaleen Bara Versailles, joka esitetään niin alku- kuin loppunumerona. Sen lisäksi vaikkapa Mittsu no Chikai on suosittelemisen arvoinen. Kappaleita varioidaan paljon ja riippuen minkä vuoden showta katsoo, esitetään niitä hieman eri tavalla.

Oma kokemukseni Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Henistä on varsin positiivinen ja tunsin, että sain rahoilleni vastinetta. Valitettavaa on, että Takarazukan julkaisujen hinnat pomppivat yleensä pilviharsoissa asti. Musikaali on tosiaan levyllä kokonaisena ja ekstramateriaalina löytyy videomateriaalia harjoituksista. Jos olet ennestään Berubara-fani, etkä ole Takarazukaan tutustunut, suosittelen tekemään sen viimeistään nyt. Sen sijaan jos alkuperäistarina ei ole tuttu, kannattaa joko lukea manga tai katsoa anime ennen musikaalia, sillä perässä pysyminen ilman tekstityksiä vaatii ennakkotietoa juonesta. Totta kai jos olet kielessä lahjakas, niin siinä tapauksessa tilaa dvd (esimerkiksi CDJapanista) vaikka heti!

No comments:

Post a Comment

:B