Monday, July 7, 2014

Tokyo Adventures part 2/3

Moi! Tässä postauksessa yritän tehdä teille jonkinlaista selkoa kaksiviikkoisesta Tokion-matkasta, jonka heitin ystävieni pikakahvin ja smrzj:n kanssa. Majoitumme K’s House nimisen ketjun hostellissa Asakusan alueella. Olimme hyvällä etukäteisvarautumisella ehtineet kalastaa itsellemme kolmen hengen huoneen ja siinä pikkuisessa laatikossa sitten valtaisan matkatavaramäärämme seassa uiskentelimme kaksiviikkoisemme. K’s House Tokyo on rauhallisella paikalla noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Senjo-jin temppelistä. Elektroniikan mekka, Akihabara sijaitsee myös jalkakyydin etäisyydellä. Metroyhteydet läheiseltä Kuramae Stationilta (nurkan takana) sekä hieman etäämpänä olevalta Asakusa Stationilta ovat kuitenkin mainiot. Hostellin henkilökunta puhuu hyvin englantia ja majoituspaikka oli muutenkin erittäin hyväksi havaittu. Suosittelen.

Hi! In this entry I'm trying to tell the best bits of my journey to Tokyo. I travelled with my friends pikakahvi and smrzj and we stayed two weeks in a hostel called K's House Tokyo in Asakusa. We had a small triple room which we had booked very early on. K's House Tokyo is located near the Senjo-ji temple. The area is very peaceful but, for example, Akihabara - The Electric Town - is so near that one can walk there. However, Kuramae Station and Asakusa Station aren't far away from the hostel. Kuramae Sta. is actually just around the corner. I highly recommend K's House! The staff is very nice.


Senjo-ji

Tokyo Skytree temppelin liepeiltä kuvattuna / Tokyo Skytree, photo taken near the temple 

Itse olin Tokiossa toista kertaa elämässäni, joten tuttuja paikkoja tuli koluttua, mutta sen lisäksi myös kasapäin uusia kohteita. Kaupunginosat, joissa kävimme Asakusan lisäksi olivat Akihabara, Shibuya, Shinjuku, Harajuku, Tsukishima, Roppongi ja Ikebukuro. Myös Maihaman Disneyland katsastettiin loppumatkasta ja huomasin, että olen ihan liian vanha sinne. Matkasta olisi niin paljon kerrottavaa, että tämä blogipostaus ei päättyisi ikinä, joten nostan tähän ehdottomasti parhaimmat kokemukset.

It was my second time already in Tokyo so I went to familiar places but I also visited completely new spots. We went to Akihabara, Shibuya, Shinjuku, Harajuku, Tsukishima, Roppongi and Ikebukuro. We also visited Tokyo Disneyland in Maihama but unfortunately I felt I was way too old to like that place anymore.
Ei liene suuri yllätys, jos raakkaan itselleni tärkeimmäksi kokemukseksi konsertin LOFTissa. Kyseessä on siis pieni kellariklubi Shinjukussa, tarkemmin sanoen Kabukichossa. Kyseessä oli siis master + mind ~acoustic mind #05~ akustinen konsertti, jossa lavalle noin 40 minuutin setin nousi vuoronperään vetämään KINGin RYO, ex.Kagrran NAOKI, ricen (ex. Raphael) Yuki Sakurai ja lopulta ZIZin (ex. Malice Mizer) Közi. Közin takia liput alun perin varattiin, mutta lopulta etenkin Yuki Sakurai teki minuun lähtemättömän vaikutuksen vahvalla äänellään. Közin show koostui miehestä ja kitarasta, miehestä rennossa kimonossa, janojuomanaan olutta. Mikkiin röyhtäilevä ja yleisön kanssa tölkkejä kilistelevä jätkä, jonka kasvoja hädin tuskin erotti kampauksen takaa. Koko miehen camp olemus sai minut hurjan hyvälle tuulelle, Közi kun ei ottanut itseään lainkaan vakavasti. En muista miehen biisisettiä ihan ulkoa, mutta valehtelen tuskin kauheasti jos sanon, että hän soitti ainakin kappaleet Life Goes On ~ with melancholy, Innermost ja Que Sera Sera. Kappaleet, jotka kirvoittivat minun silmäkulmaani kyyneleen, olivat tietenkin Malice Mizerin Brise ja Garnet. Tuntui melkoisen uskomattomalta kuulla ne livenä soitettuina, kun etenkin Garnet on pomppinut lempibiisieni vaihtelevalla listalla tasaisesti noin yhdeksän vuotta.

It propably won't come as a surprise if I tell that my favourite memory from the journey is a consert where we went. Master + mind ~acoustic mind #05~ was held in a club called LOFT in Kabukicho. The event consisted of four acoustic song sets performed by different artists and the sets lasted about 40 minutes each. The artists were RYO (KING), NAOKI (ex. Kaggra), Yuki Sakurai (rice, ex. Raphael) and Közi (ZIZ, ex. Malice Mizer). We went to the consert because of Közi but especially Yuki's unbelievable voice took my breath away. Közi was a bit camp, in a good way. He drank beer on stage and burbed to the microphone, shouted "kampai" often with the audience and didn't take himself too seriously. I don't remember Közi's song list perfectly but at least he sang Life Goes On ~ with melancholy, Innermost and Que Sera Sera. He also sang two songs from Malice Mizer: Brise and Garnet. It was very important moment for me because those songs have been very dear to me over nine years already and now I finally heard them being performed live. I admit that I cried a little bit. 

Kabukichossa toinen loistava kokemus oli The Robot Restaurant. 6000 jenin hintalapulla varustettu baari/ravintola on jokaisen jenin arvoinen investointikohde. Liput kannattaa varata puhelimitse etukäteen (osa henkilökunnasta puhuu englantia), jotta paikka esitykseen varmistuu. Noin puolentoista tunnin show on täyttä tykitystä: välkkyviä valoja, musiikkia, pyrotekniikkaa, vauhdikkaita tanssikoreografioita, piukkiin asuihin sonnustautuneita tyttöjä – ja toki niitä robotteja.

In Kabukicho there's also a place called The Robot Restaurant. You have to pay 6000 yen to get in but believe me, it is worth it. I recommend to book the tickets in andvance because the place is very popular. The staff speaks English. The show in Robot Restaurant lasts about one and a half hours and it's dynamite. Flashing lights, loud music, fire, crazy dance moves and cute girls in bikinis - and of course robots. So, everything.








Mieleenpainuvista ravintoloista ei robottiravintola toki ollut ainoa. Kävimme Shinjukussa sijaitsevassa Christon Cafessa syömässä. Goottilainen kristillisillä symboleilla kuorrutettu ravintola on tunnettu muun muassa Tokyo Dark Castle-tapahtumastaan. Paikka näkyy muuten GKPISMin musiikkivideossakin. Akihabarassa uskaltauduimme Maidreaming maid-kahvilaan. Suloiset japanilaiset meidot tarjoilivat ällösöpöjä jäätelöannoksia ja laulelivat kanssamme japanilaisia loruja. Meidoja ei niin vain myöskään pöytään pyydetty, heitä kun piti kutsua maukumalla ja kissankorvat käsillä tekemällä. Siellä ei kuvia saanut ottaa valitettavasti muusta kuin ruoka-annoksista. Matkatovereilleni mieluisin kahvila oli selkeästi Tsukishiman pöllökahvila. Tunnin ajan saat silitellä pöllöjä, ottaa niitä kädelle, olkapäälle tai pääsi päälle. Mene kahvilalle tunti ennen sen avautumista, jotta saat ovelta varattua itsellesi paikan. Varauksia ei oteta sen aikaisemmin.

The Robot Restaurant wasn't the only cool restaurant in Tokyo. We also visited Christon Cafe in Shinjuku. The place is known from the event Tokyo Dark Castle. You can see the restaurant from GPKISM's pv, for example. In Akihabara we went to maid-cafe called Maidreaming. Cute Japanese girls dressed as French maids served us ice cream, acted as cat girls and made us repeat Japanese short rhymes. Damn it was hilarious. I also want to mention the owl cafe. For one hour we could stroke owls and hold them while we drank coffee or tea. This place is also very popular so if you want to visit there, make sure that you arrive in front of the the cafe's door one hour before the place opens and the owner will take your reservation.


Harajukussa pääsimme kuvaan Elviksien kanssa / In Harajuku we took a picture with the dancing Elvis guys

Hullua Harajuku-tavaraa / Crazy Harajuku stuff

Söin parasta piknik-evästä, takoyakia eli mustekalapyöryköitä. / The best picnic food ever, takoyaki: ball-shaped octopus snack.

Tokyo Tower



Kill Bill-faneille suosittelen ruokapaikaksi Roppongissa sijaitsevaa Gonpachia. Ravintola on väitetty inspiraation kohde ensimmäisessä elokuvassa tapahtuvan Crazy 88-ryhmää vastaan käydyn taistelun miljöölle./ If you happen to like Kill Bill, visit a restaurant called Gonpachi in Roppongi. Apparently Tarantino was inspired by this restaurant and that's why the House of Blue Leaves where The Bride fights against The Crazy 88 resembles Gonpachi.

Buhuuu, EVA


Ikebukurossa kävimme karaokeboksissa loilottelemassa / Singing karaoke in Ikebukuro

Ikebukuron Shunshine Aquariumissa oli vähän kaikenlaista, meduusoista perkeleen isoihin rapuihin. / Sunshine Aquarium in Ikebukuro has everything from small fishes to crabs that are way too big for this reality.

Ja hitto pelikaaneja. / And damn... pelicans.

Shinjukun yönäkymää / Shinjuku at night
Shishaa pöffäilen Asakusan Kimetissä / I'm smoking shisha at Kimet in Asakusa.


Lopuksi vielä random yhteiskuva täysin randomeiden ihmisten kanssa. Kolme kertaa matkan aikana tuntemattomat ihmiset pyysivät meitä kanssaan viettämään iltaa. Oli loistavaa viettää aikaa paikallisten kanssa ja nähdä, miten japanilaiset oikeasti viettävät vapaa-aikaansa. Porukka on hurjan kohteliasta ja vaikka edes yhteistä kieltä ei aina löydy, on mukavaa silti.

In the last photo we are having fun with Japanese people we don't actually know. We were asked to join in and drink with people who we didn't know three times during our trip.  It was a delightful experience to spend time with Japanese people and see how they really are during their freetime. Even though we didn't always even speak the same language, we had fun.

4 comments:

  1. Kuulostaa että teillä on tosiaan ollut mahtava reissu! Tuolla on niiiin paljon nähtävää etä ei kyllä tekeminen lopu kesken. Ehdottomasti on joskus kyllä päästävä!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tosiaan loppunut tekeminen kesken. Tuntui, että vieläkin jäi sata asia näkemättä, mutta jääpähän seuraavalle kerralle C:

      Delete
  2. Mukavalta reissulta kuulostaa! Oliko muuten takoyaki hyvää? :'D

    ReplyDelete

:B