Monday, March 24, 2014

Lähempänä loppua



Lähes kuukausi sitten päättyi esityskausi Nuorisoteatteri Norsun näytelmällä Tuntematon. Yllä blogissani ennen julkaisematon kuva näytelmän hautajaisista. Illan kähmässä Lapinlahden pahamainaisella "Chicagon" asutusalueella paloi grillikatoksessa kalsarirovio hiillosmateriaalinaan ohjaajamme kalsarit sekä näyttelijöiden vapaasti valitsemat poltettavat muistot omasta roolihahmostaan. Tuona samana päivänä loppui myös puoli vuotta kestänyt työkokeilujaksoni kirjastossa. Menneet kolme viikkoa olenkin sitten viettänyt pääsykoekirjojeni parissa ja tehnyt ennätysmäärän papupitoista ruokaa.


Vapaa-aikaan on mahtunut myös uuden näytelmäprojektin harjoittelua sekä satunnaista paperintuhlausta piirtämisen muodossa.

Täytin sunnuntaina 20 vuotta. En juhlistanut merkkipäivääni sen kummemmin eilen, sillä päivä meni teatteriharkoissa. Olin kuitenkin Oulussa torstaista lauantaihin ystäväni Katin luona. Kävimme syömässä, joimme vaaleanpunaista skumppaa, katselimme Oulun yöelämää ja tapasimme kaverimme, jota emme kumpikaan olleet moneen vuoteen nähneet. Kävin Oulussa viimeksi ehkä 16-vuotiaana, joten oli ihan mukavaa vaihtelua käydä katsomassa miltä sielläpäin Suomea näyttää. Yleensä kun junamatkani suuntautuvat Helsinkiä kohti.


Tyrniolut ja kirja - muisto Oulun oluttuvasta.

Pyöreiden vuosieni kunniaksi äiti lupasi minulle Moitié-lahjan, jos osallistuisin itsekin edes pienellä rahapanoksella ökyvaatteen ostoon. Niinhän minä tein ja nykyään vaatearsenaaliani koristaa tämä EGA-gilet, jota olen jo vuosia internetistä itselleni itkenyt. Oikeasti hihattoman takin helma ulottuu melkein lattiaan asti, mutta kuvakulma huijaa vaatteen paljon lyhemmäksi. Parempia kuvia tulossa, jahka hovikuvaajani saapuu.

En tiedä ollenkaan onko joku mahtanut jo huomata, mutta osallistuin taannoin Siskonpeti-ohjelman järjestämään monologikilpailuun, jossa kilpailijoita pyydettiin kuvaamaan korkeintaan kahden minuutin pituinen monologi, joka käsittelee jotakin sketsisarjassa sivuttua teemaa. Jonkin verran minulla on kokemusta monologien pitämisestä, joten ajattelin, että miksikäs ei. Kuvasin sitten hyvin kärjistetyn huumoripitoisen avautumisen siitä miksi en halua seurustella. Jouduin tekemään monologin kauheassa kiireessä muiden menojen takia ja huonommalla kameralla kuin kuvittelin, joten pientä ahdistusta pukkasi, kun oli videon lähettämisen aika. Ajattelin kuitenkin, että ei minulla ikinä mitään mainetta ole ollut, joten ei olisi pelkoa sen menettämisestäkään, vaikka monologi pärjäisikin.

 
...ja lopulta se pärjäsikin.

Sain monologistani Ongelma olen minä kunniamaininnan, eli tulin toiseksi. Avautumisen voi siis katsoa Yle Areenassa. Kieltämättä oli ihan hassu olo sen jälkeen, kun joku pirteän oloinen jäbyli Yleltä soitti ja ilmoitti voitostani. Hetken nauroin lattialla ja sitten ilmoitin ystävälleni: "Ei helvetti...et ikinä usko.."


Palkintoni hain tänään postista. Sain ihanan untuvatyynyn ja nimmaroidun julisteen.

Tänä viikonloppuna menenkin sitten Kuopioon Bettie Blackheartin vetämälle burleskikurssille. Sieltä kuulumiset seuraavalla kerralla. Tsup tsup!

2 comments:

  1. Toi sun videos oli ihan huippu! Nauraa räkätin niin että meinasin lattialle tipahtaa :D Enkä yhtää ihmettele että pärjäsit tuossa kisas, just loistava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaha, kiitos! c': Ihan parasta, että ihmiset tykkää. En nimittäin itse tiennyt ollenkaan, että onko video hauska, vai luulenko vain olevani hauskempi kuin olenkaan.

      Delete

:B