Saturday, February 1, 2014

Työpajateatteria taidepitäjässä

Muutaman kerran olen täällä ohimennen maininnut teatteriharrastuksestani, mutta en siihen sen tarkemmin ole vielä aikaisemmin takertunut. Ajattelin, että voisin siis esitellä millainen prokkis meillä tällä hetkellä pyörii Lapinlahdella. Teatterini on siis Lapinlahden (nuoriso)teatteri Norsu, jonka toiminnassa olen mukana kolmatta vuotta, tosin vasta toista vuotta näyttelijänä. Ensimmäisenä vuonna olin vaatimattomasti graafikko. Tänä talvena näyttelemme näytelmää Tuntematon, joka on epäsuora jatko-osa viime vuonna esitetylle Epätäydelliset naiset kauhunäytelmälle, jonka käsikirjoittivat kokoon Anni Marin ja Hanna Kauppinen teatteriryhmän yhteisistä ideoista. Ohjauksesta vastasi Laura Kotilainen. Pähkinänkuoressa näytelmä kertoo hieman Stepfrodihtavasta täydellisten kotivaimojen- ja miehien yhteisöstä, jossa hymyilevien naamioiden takana keittyy pahansuopa keitos. Eräänä päivänä valtiollisen väestönlaskennan takia on yhteisön pakko kaivaa vanhat luurangot kaapista ja päästää yhteisönsä elämään mukaan kauan vangittuna ollut Ulda, täysin täydellisten leidien normeja vastaan sotiva olento. Sanomattakin on selvää, että Uldaa vastaan käännytään ja hänen päänsä menoksi punotaan yksi jos toinenkin juoni. Näytelmässä käytettiin myös videokuvaa, kuten myös tänä vuonna.


"Kaikki hallinnassa! Kaikki mallillaan!"  Vielä. Kuva: Esko Sorjonen

Tänä vuonna perusidea on jokseenkin sama (käsikirjoitus: Anni Marin, ohjaus: Tea Sorjonen), mutta ei kuitenkaan viime vuoden toisinto. Hahmojen persoonia on muutettu, vaikka samankaltaiset arkkityypit on säilytetty jalostettuina. On työnarkomaanista piilojuoppoa (that's me), pinnallista julkkisbimboa, täydellistä kotivaimoa esittävää siivousintoilijaa, konservatiivia, vanhempien varoilla elävää naiivia rikasta tyttöä ja niin edelleen. Tällä kertaa yhteisö osallistuu tosi-tv-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on vastaanottaa yhteisöön tuntematon henkilö. Yhteisön kehittymistä seurataan, kun täysin tavoiltaan heistä poikkeava henkilö yritetään sulauttaa mukaan. Kameroiden kuvatessa esitetään, että kaikki on hyvin, mutta salaa jokaisella on oma motiivinsa käyttää Tuntematonta hyväkseen. Näytelmässä syrjitystä henkilöstä kuoriutuu syrjivä ja ystävällisimmästäkin ihmisestä paljastuu kieroilija.


Tuntemattoman vastaanottamisesta keskustellaan. Oikealla muutoksien vastustaja Vera protestoi, yksinäinen susi Yngre kokee ahaa-elämyksen ja rahanahne johtajatar Julia (minä) protestoi protestoijaa vastaan. Kuva: Esko Sorjonen

 
Kanalauma kaakattaa. Yhteisön ihailtu ihana Ingrid vasemmalla suunnittelee ostoksiaan ja pakkomielteinen kodinhengetär Kerstin lumoutuu näkemästään. Julia ja Verakin ovat näyteikkunan lumoissa. Kuva: Esko Sorjonen

Näytelmän tärppi on sen työpajaominaisuudet. Tänä vuonna katsojat saavat osallistua näytelmän kehittymiseen omilta istumapaikoiltaan ja keskustella kesken tarinan sen teemoista. Kahden kohtauksen jälkeen on esimerkiksi mahdollista eräänlaisessa ”kuuma tuoli”-harjoituksessa kysyä näytelmän roolihahmoilta ihan mitä tahansa. Jokainen näytös on siis ainutlaatuinen kokemus ja loppuratkaisukin voi muuttua riippuen siitä mitä salaisuuksia katsojat hoksaavat roolihahmoista kaivaa esiin. Näytelmän ratkaisuun katsojat osallistuvat äänestämällä syyllisiä. Näyttelijälle lisähaastetta työpajaosuudet tarjoavat siten, että oma hahmo on tunnettava läpikotaisin myös vuorosanojen ulkopuolella, sillä yleisö voi esittää kysymyksiä ihan mistä asiasta tahansa. Improvisaatioharjoituksia on siksi teetetty meille paljon.


Tuntematon kaappaa Ingridin tangoon. Missään vaiheessa näytelmää ei korosteta miksi Tuntematon on erilainen. Hänelle ei määritetä yhtä ominaisuutta miksi juuri hän erityisesti poikkeaisi muista. Siksi hahmo on täysin valkoinen ja mahdollisimman persoonattoman näköinen. Katsojalla on vapaus samaistua hahmoon ja tutkailla hänen kauttaan milloin on tuntenut olevansa jollakin tavalla erilainen. Kuva: Esko Sorjonen

                          
Yhteisön alkuperäinen syrjitty Sebastian huolestuu Julian hyvinvoinnista. Kuva: Esko Sorjonen


Viha purkautuu. Kuva: Esko Sorjonen

Näytelmän kantavin teema on syrjiminen ja yhteisöllisyys. Työpajaosuuksilla pyrimme siihen, että tarina jäisi katsojien mieleen vahvemmin kuin tavallinen näytelmä ja jättäisi miettimään salin yleisvalon syttymisen jälkeenkin. Vaikka näytelmän maailma onkin vahvasti liioiteltu ja hahmot tiedostetun karikatyyrisiä, on taustalla aidosti vakava aihe. Ensimmäisen puoliajan katsoo kepeästi huumorilla, mutta siitä eteenpäin tarina synkkenee. Useat ovatkin kommentoineet näytelmää hyvällä tavalla ahdistavaksi ja kysymyksiä jättäväksi. Loppuratkaisu ei ole yksiselitteinen, eikä hahmokehitys suoraviivainen pahasta hyväksi tai toisinpäin.

  
Jos joku muuten liikkuu lähelläkään Lapinlahden periferiaa, niin tässäpä kyhäämäni mainos näytelmästä tarkempine infoineen. Vielä kaksi kaikille avointa näytöstä jäljellä!

2 comments:

  1. Heitin sua palkintohaasteella jonka löydät täältä! http://keisari-klausin-muistelmat.blogspot.fi/2014/02/28-my-heart-is-weapon-of-war.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! ♥ Ottaudun asiaan myöhemmin c:

      Delete

:B