Friday, January 3, 2014

Bring Out The Gimp

Joulu meni jo ja vuosikin vaihtui. Ellei joku sitä vielä tiennyt, niin ajattelin olla mukava ja ilmoittaa asiasta. Blogien kestosuosiossa näyttävät pysyvän joululahjamerkinnät, joten mikäpä ettei. Tämä vuosi (okei, viime vuosi) oli joululahjoiltaan jokseenkin ihanteellinen, niitä kun tuli niin vähän. Ahdistun lahjatulvasta, joten oli miellyttävää, kun paketeista tuli vain se mitä ”tarvitsin”. Siinä mielessä aikuistuminen on jees. Merkintä on jälleen täynnä rupuisia kännykkäkuvia, sillä en ole edelleenkään onnistunut löytämään kamerani laturia ja olen kovin haluton luovuttamaan ihan vielä ja hankkimaan uutta.


Lahjoihin siis. Kirjat ovat Hulluuden Historia (Petteri Pietikäinen), Trippi ihmemaahan (Jaakko Hämeen-Anttila) ja Jokapäiväinen elämämme (Riikka pelo). Hulluuden historian olin jo aiemmin lukenut, mutta toivon sitä, sillä se sisältää paljon kallisarvoista tietoa mielen sairauksista, jotka aiheena kiinnostavat minua hyvin paljon. Takakannessa kuvaillaan: "Hulluuden Historia selvittää, miten hulluus on eri aikoina koettu, miten sitä on länsimaisessa kulttuurissa selitetty ja miten hulluja on kohdeltu ja hoidettu". Sanan hullu käyttö on kirjassa tietoinen valinta. Trippi ihmemaahan käsittelee huumeiden kulttuurihistoriaa. Ote takakannesta: "Jaakko Hämeen-Anttilan kiehtova lukutrippi vie lukijan historian huumepiireihin hienostuneista hasisillanistujaisista arkisiin oopiumiluoliin". Jokapäiväinen elämämme oli yllätyslahja, johon en ole vielä käynyt käsiksi sen kummemmin. Romaani voitti kuitenkin vuoden 2013 Finlandia-palkinnon. Kuvaus takakannesta: "Jokapäiväinen elämämme on kertomus yhdestä merkittävimmästä venäläisestä runoilijasta, Maria Tsvetajevasta, ja hänen tyttärestään Aljasta ja heidän yrityksestään saadayhteys toisiinsa". Alimpana on Kayan uusin albumi GOTHIC, tähän mennessä myös ehkä miehen parhain, minun mielestäni. KALMin säveltämät kappaleet etenkin ovat vahvoja ja vaikuttavia. Memento mori kuitenkin on tällä hetkellä suosikkikappaleeni, eikä edes pelkästään siksi, että kyseinen fraasi on tikattu musteella yläselkääni. Laitoin vahingossa Ali Projectin levyn obin Kayan levyn kylkeen, siksi se on sutattu. Hups.


Joululahjaksi minulle siunaantui myös Jaakko ja Lauri Ahosen Pikku Närhi-sarjakuva. Luettuani sen ensimmäisen kerran vaikutuin piirtotyylistä niin vahvasti, että minun oli pakko saada kyseinen albumi omakseni. Sarjakuva voitti myös viime vuoden Sarjakuva-Finlandian. Yksinkertainen tarina kerrotaan upealla visuaalisella, lähes elokuvamaisella otteella ja sarjakuvan suurimmaksi vahvuudeksi osoittautuukin sen onnistunut tapa välittää tarinan ainutlaautinen tunnelma lukijalle. Kännykkäkuvani ei tee Pikku Närhelle mitään oikeutta.


Tunnustaudun salaa - enkä edes niin salaa - Trevor Brownin suureksi ihailijaksi. Sain lahjaksi girlie-mallisen T-paidan, johon on painettu Brownin maalaus i-Nazi. Brownin teokset sisältävät usein provosoivaa, tabuja rikkovaa ja fetisististä materiaalia. Näkyvää on myös japanilaisen populaarikulttuurin käyttö inspiraationa. En koe, että paidan natsikuva olisi natsi-ideologiaa millään lailla ihannoiva ja pidän maalauksen tytön kasvoja niin kauniina, että halusin paidan juuri tuolla kuvalla. Plussaa on, ettei hakaristi esiinny käsinauhassa. Olisi voinut jäädä tilaamatta siinä tapauksessa.


Hinnakkain toiveeni oli Moi-même-Moitié:n Cross Arch Frill Bolero, josta kokonaista kuvaa en puhelimella saanut,. Tai no, bolero näytti mustalta puurolta. Boleron hihat ja reunat on kuitenkin koristeltu Cross Arch-pitsillä.

Vuodenvaihdettakin vietin. Tapasin entisen teatteriohjaajani Kuopiossa ja istuimme iltaa. Oli ihana päästää pitkästä aikaa estoton puhetulva valloilleen ja käydä läpi niin päässä pyörivät filosofiset dilemmat kuin vaihtaa elokuvaehdotuksiakin. Myös hyvää ystävääni näin myöhemmin ja jaksoin pysyä valveilla, vaikka vasta puoli kolmelta selviydyinkin auton rattiin ja ajoin takaisin Iisalmeen.

Vuoden 2014 ensimmäinen päivä menikin sitten Hannibalin ensimmäistä tuotantokautta lopetellessa. Suosittelen varovaisesti jopa teille, joiden mielestä on pyhäinhäväistys korvata Anthony Hopkins. Sitä mieltä minäkin aluksi olin.

Lopuksi teitä ilahduttakoon tanssini uusi Moi-même-Moitié:n Crepe Embroidery Shirring Dress päälläni. Tämä heiluminen kertoo osittain siitä miksi en koskaan edes yrittänyt ryhtyä vakavasti otettavaksi kokopäivälolitaksi. Ja joo joo, ei ole alushametta.


Yksityiskohta mekkosesta, joka on pikkuruisia ristejään myöten täydellinen. Ja muuten ainoa ei-musta mekko vaatekaapissani.

Huomisesta laskien minulla alkaa kolmen päivän teatterirupeama, kun näytelmäämme ryhdytään hiomaan läpimenokuntoon. Ensi-ilta lähestyy! Kertokaa te vaikka, että kuinka teidän vuodenvaihteenne sujui.

No comments:

Post a Comment

:B