Sunday, December 1, 2013

Vihreiden keijukaisten talo avoinna

Siitä on kuukausia, kun viimeksi laskin sormeni tietokoneeni näppäimistölle blogia kirjoittaakseni. Kyseinen harrastus oli vuosia minulle eräänlainen henkireikä, vaikka iloa siitä oli luultavasti enemmän itselleni kuin lukijoilleni. Vaan sitten into jotenkin lopahti, kuten blogin kirjoittajille yleensä lähes väistämättä käy. Äkisti kirjoittaminen tuntui pakotetulta. Jaksoin ilmoittaa enää korkeintaan siitä, jos postiluukustani oli kolahtanut jotain ”ilmoittamisen arvoista” materiaa. Sisältö kävi sieluttomaksi ja siitä syystä itselleni epäkiintoisaksi tuottaa. Tauko tuli tarpeeseen.

Sinä eksynyt bittiavaruuden patikoija, olet avannut välilehteesi merkittävimmän blogini elvytetyn version. Legenda kertoo, että tässä osoitteessa toimi ennen perin epäonnistunut englanninkielinen lifestyle-blogi Tea with the Emperor, mutta enemmän kokisin nykyisen Idée Fixe:n olevan jatkoa sivustolle La maison des fées vertes. Sellaisia muutoksia merkintöjen tyyliin on kuitenkin luvassa, että päätin aloittaa "ideafiksaation" tarinan aivan puhtaalta pohjalta. Tämä oli tärkein syy. Toisaalta huomattavasti vähemmän sydäntäni myös riipaisi poistaa englanninkielinen räpellykseni kuin tappaa lapsekseni tietyllä tavalla muuttunut Maison-blogi.

Jaarittelut kuitenkin lopultakin sikseen. Toisenlainen jaarittelu alkakoon. Tämä on Idée Fixe, ajatuskaatopaikkani. Kuka minä olen, Maristola Valois. Idanakin tunnettu. Lapinlahden kuvataidelukiosta valmistunut elämäntapataiteilija, joka viettää välivuottansa kirjastossa työskennellen ja japanilaisen musiikin kokoelmaansa tasaisesti kasvattaen. Haaveena siintävät filosofian opinnot ja burleskiriennot. Kahvikupponen nenän alla höyryten vietän aikaani haaveillen ystäväni ja minun ideoimasta darkwavea ja jazzia yhdistelevästä indiebändistä, Electro Sputnikasta. Eteisen naulakossa vieraita säikyttelee kaasunaamari. Ei siksi, että sitä tarvitsisin, vaan siksi, että haluan. Siksi kirjoitan tätäkin blogia, koska haluan. Lukijamäärät tuskin tulevat olemaan päätä huimaavia tai puoletkaan merkinnöistäni millään lailla relevantteja. Mitä voin siis luvata matkasta tähän blogiini? En juurikaan mitään. Voin vain veikata tulevaa sisältöä. Mahdollisesti se on tätä samaista jaarittelua, kenties irrationaalisia havaintoja pienestä elämästäni ja ehkä, kenties, joskus jaan piirroksiani tai kirjoitelmiani. Jos itsekriittisyydeltäni kykenen. Se ainakin on varmaa, että pärstävärkkini tulee olemaan turhankin edustettuna, sen verran meikkaamiseen mieltynyt olento kun olen.

Mutta tervepätuloa! Vihreiden keijujen talo on avoinna taas.


Lokakuun ulkoilumuotia ikuisti pikakahvi.

3 comments:

  1. No nyt selvisi lopulta tää mysteeri mitä La maison des fées vertes tarkoittaa, vaikka yläasteella tulikin opiskeltua ranskaa se pari vuotta (vaihtelevalla menestyksellä) :3 Kääntäjä vain tarjosi home vihreä keijua. Mutta ihana nähdä suakin taas täällä blogimaailmassa, oikein iloinen olen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan jos totta puhutaan, niin ei tuo ranska minultakaan kovin sujuvasti lähde! Ois sitä nimen merkitystä kysyä saanut c:
      Mutta jeejee. Nyt alkoi tuntua siltä, että olen viimeinkin valmis jatkamaan lätinöitäni netissä.

      Delete

:B