Friday, December 20, 2013

Tralfamadore

 
Neukkumainen tervehdys sotilaskaman ja uskonnollisten symboleiden väärinkäyttäjältä! (Loistavasta  jouluhatusta kiitos pikakahville!) Räpiköin juuri tieni yllätyslumisateen alta takaisin lämpöisään kotikolooni. Pimeään aikaan tulee aina vutkulaolo, eikä parhaalla tahdollakaan meinaa saada arkisia rutiinitoimintoja kunnialla hoidetuksi. En minä ainakaan. Joku henkinen adrenaliinipiikki minuun tänään kuitenkin tuikattiin ja sain hoidettua pois alta sen pitkään ideatasolla roikkuneen joulusiivouksen. Puunasin rakkaudella jopa keittiön laiminlyödyn mikron, kylpyhuoneen lattian ja pyyhkäisin pölyjä jopa paikoista, jonne luuttu ei arkisiivouksessa yllä. Ehdinpä myös pyöritellä kuntovannetta sekä ähkiä tanssimatolla, kuten lähes päivittäiseksi tavakseni on muodostunut. Jopa auton tankki on harvinaisen täynnä! Kaiken tämän energian purkauduttua minusta oli pakko soittaa äidille hätäpuhelu ajantappamiseksi. Kun ei ollut enää yhtään mitään mihin keskittää energiansa, niin purin sitten viimeisetkin adhd-adrenaliinit holtittomaan kälätykseen.
 
Keskitalven juhla on tuloillaan, sen nyt ovat varmaan jo hitaimmatkin huomanneet. Itse olen kuitenkin kaikin siemauksin nauttinut myös näistä arjen viimeisistäkin päivistä. Nyt kun olen ollut syyskuusta lähtien työkokeilussa, on minulla pitkästä aikaa ollut rutiinia päivissäni. Joka päivä on ollut jotakin minkä tähden herätä. Kirjoitusten jälkeen kirouksekseni langennut toimettomuus ja tarpeettomuuden tunne ovat pysyneet melko tehokkaasti taka-alalla ajatuksissani. On oikeastaan ihan terapeuttista vain elää arkea, herätä joka aamu samaan aikaan ja vahdata iltasin kellosta nukkumaanmenon deadlinea. Vapaus vastuusta oli hetken aikaa siunaus, pitkitettynä ajanjaksona lähes mielenterveyttä raastavaa.

Pidin eilen pitkästä aikaa leffaillan ja katsoin NGE-animen päätöksen, eli elokuvan The End of Evangelion. Tuo DVD:kin oli aikainen joululahja, mutta kun tiesin mitä paketista paljastuisi ja olin himoinnut elokuvan uusintakatsomista jo pari kuukautta, niin ajattelin, ettei olisi kovin suuri paha repiä pakettia jo nyt auki. Eli kiitos, Jani. NGE on niitä minulle "pyhiä" sarjoja, joiden viehätys ei ole vuosienkaan saatossa mihinkään kadonnut. Tämä animen uudella tavalla sarjaan nähden päättävä elokuva on yksi parhaista koskaan katsomistani anime-elokuvista. Jopa kaikki sen sarjan huvittavat viittauksen vanhentuneeseen Freudin psykoanalyysiin, pointiton kristillisten symboleiden viljely ja tarkoituksenmukainen epätoivoisuus saa minut vain fanittamaan sarjaa entistä enemmän. Tai ehkä Neon Genesis Evangelionin juju onkin juuri siinä. Ja toki lapsuuden nostalgiat alkutunnariin tekevät oman osansa. Kiinnostavaa myös on miten poikkeuksellinen animen päähenkilö Shinji on. Hän kun on täysin kykenemätön tekemään omia päätöksiään, luonteen kehitys on sarjan aikana suorastaan minimalistinen ja hänestä puuttuu tyystin päähenkilön halu tehdä asioihin muutos.


Tuommoisen jännän levynkin minä tänään hain postista. Iloinen yllätys sinänsä, koska kuvittelin saavani LAREINEn Lillie Charlotte within Métamorphosen vasta joulun jälkeen. Siksi riemastuin, kun sen saapumisilmoitus suihki postiluukusta siivouksen aikana. Kyseessä on siis yhdistetty uusintajulkaisu LAREINEn kahdesta vanhasta singlestä. Mukana tuli myös juliste, jossa on samanlainen kuva kuin levyn kannessa plus pieni kuva yläreunassa jokaisesta jo nyt lopettaneen yhtyeen jäsenestä. Hienon nostalgiatripin sain tästäkin levystä, sillä Métamorphose oli varmaan yksi soitetuimpia kappaleita koneellani, kun kävin kuudetta luokkaa.

Ei mitään hirveän jännää tässä merkinnässä nyt ollut. Kamerankin laturi on ottanut hermoloman jonnekin ulottuvuuteen x, josta minä en sitä löydä. Kännykkäkuvia siis, suokaa anteeksi. Voisin kuitenkin nyt liikehtiä tästä pesemään hiusöljyt päästäni ja jatkamaan Vanhan Testamentin äänikirjan kuuntelua. Epätoivoisesti yritin Raamattua alkaa lukemaan ennen kesää, mutta Kuninkaiden kirjan kohdalla iski uuvelo. Kirjastotyöni takia keksin kuitenkin etsiä kyseistä opusta äänikirjana ja löytyihän se toki. Melkoinen urakka on tämä satukirja kyllä kuunnellakin, mutta onneksi lukijan ääni on miellyttävä. Yöpöydällä lepäisi odottamassa myös muutama filosofiankirja. Lupasin, etten lainaa mitään ennen kuin saan ne luettua, mutta kuinkas kävikään. Kummasti kulki eilen laukussani kotiin Sofoklesin Kuningas Oidipus, George Orwellin Eläinten vallankumous sekä Jean-Paul Sartren Inho. Puolustuksekseni, että ne ovat ohkaisia lärppiä.

4 comments:

  1. Eläinten vallankumous on kyllä loistava kirja! Vähän kyllä kirjoja luen mutta sitten kun luen niin ne on kyllä hyviä ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin olen kuullut siitä kirjasta! c: Voisin aloittaa pian.

      Delete
  2. Hyvää joulua komean hatun alla toivottaa sofioksaslasinen. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos samoin! Mitä muikeinta joulua hänen korkea-arvoisuudelleen! ♥

      Delete

:B